En ole vielä pystynyt pukemaan sanoiksi fiiliksiä tuosta lasten päivähoidon aloituksesta... pääsääntöisesti hyvät fiilikset päiväkodista, hoitajista, toisen poikamme omasta avustajasta (toisella pojallamme vaikean liikuntavamman vuoksi avustaja) ja päiväkotiryhmän meiningistä.  Tänään kuitenkin oli töihin paluuni jälkeen ensimmäinen itkuton aamu! Jee, kädet ilmaan! Muina aamuina, joita siis nyt kasassa yhteensä 9... on jompi kumpi 3vuotiaistamme itkenyt eron hetkellä... ja se on äidin sydämelle raastavaa... ='( siinä hetkessä tekisi mieli pakata lapset takaisin vaunuihin, palata kotiin ja ilmoittaa töihin että tänään teen etäpäivän... i wish, mutta kuulemma tähän tottuu ja kuulemma päiväkodissa päivät on menneet hyvin itkut / itkuisuus loppuu sillä hetkellä kun äiti katoaa näköpiiristä. Ja joo suurin osa näistä itkuaamuista on hoidettu niin että olen tai mieheni on rauhotellut itkut ja psyykannut pojat jäämään päiväkotiin niin että olemme lähteneet jatkamaan töihin vasta kun itkut on loppuneet, itkevää lasta on niin raskasta jättää, pahin mahdollinen alku työpäivälle.

Meidän strategia päiväkodin aloituksessa oli "pehmeä lasku" tai alku tai nousu... Tammikuussa aloitimme totuttelun niin että olin ensin neljänä aamuuna poiken kanssa päiväkodissa aamu klo 9 - klo 12 eli päiväunimeininkiin asti, kun muut menivät nukkariin, niin me lähdimme kotiin. Nämä neljä päivää olivat varmaan pojille tärkeitä, kun saivat rauhassa tutustua paikkaan, aikuisiin ja lapsiin, niin että äiti oli kuitenkin koko ajan paikalla, tosin yritin mahdollisuuksien mukaan aina vetäytyä takavasemmalle seurailemaan poikien touhuja.  Nämä päivät kävivät itselle ihan urheilusta... aamulla puin pojat kotona -15 kelin kerros vaatetukseen, työnsin yht 30kg lapsoset hangessa rattailla päiväkotiin (n. 300m) riisuin pojat, olimme tunnin leikkimässä sisällä, sitten alkoi ulkoilu - puin molemmat pojat taas- 45 min ulkoilua, riisuin pojat ja sitten oli lounaan vuoro, lounaan jälkeen muut lapset siirtyivät nukkariin ja minä, kyllä, puin pojat taas ja palasimme kotiin päiväunille. Eli 3 tunnin sisällä suoritin 6 x taaperon talvipukeutumisen ja riisumisen, jep, sitä kokeilleet tietävät että se ON urheilua.

Näiden neljän päivän jälkeen etenimme 2 vkoa niin että olin n. tunnin poikien kanssa paikalla, sitten poistuin ensin tunniksi, sitten kahdeksi, neljäksi ja lopuksi kuudeksi tunniksi, jolloin pojat jo sitten nukkuivat ensimmäiset päiväunetkin päiväkodissa. Samalla ehdin hyvin perehdyttämään toisen poikamme avustajan pojan erityisjutuissa.

Tämä startti tuntui tosiaan toimivan meillä, kun nyt töihin paluuni jälkeen, pojat ovat viihtyneet hoidossa hyvin, selvä luottamussuhde aikuisiin, erityisesti omaan avustajaan, on selkeästi jo syntynyt, ja ennakkoarvioistani huolimatta pojat ovat jo myös "jakaantuneet" ja leikkivät jo muidenkin lasten kanssa jopa erillään eivätkä vain kaksistaan. Tuntuu että paljon paremmin ei päiväkotiarki olisi meidän perheellä voinut alkaa, tästä on hyvä jatkaa...